Manifestointi perustuu ajatukseen siitä, että sisäinen maailmamme – ajatukset, tunteet ja uskomukset – vaikuttavat siihen, millaista elämää me luomme ✨ Tämä ei ole pelkkää mystiikkaa: moderni psykologia ja neurotiedekin tukevat ajatusta siitä, että sisäiset uskomusjärjestelmämme ja tunnetilamme ohjaavat käyttäytymistämme, valintojamme ja jopa sitä, miten tulkitsemme ja havainnoimme ympäristöämme.

Mutta silti moni huomaa, että manifestointi ei toimi – ainakaan toivotulla tavalla.

Yksi yleisimmistä esteistä onnistuneelle manifestoinnille on yliyrittäminen positiivisuuden kautta.

Kun ihminen oivaltaa, että ajatuksilla ja tunteilla on merkitystä, moni alkaa pelätä negatiivisia tunteita. Ajatellaan, että ”jos tunnen pelkoa tai epäilyä, vedän puoleeni jotain huonoa”. Tällöin syntyy tarve vältellä kaikkea epämukavaa, ja yritetään väkisin pysyä ”korkeassa värähtelyssä” tai ”positiivisessa tilassa”.

Mutta todellisuudessa tämä toimii itseään vastaan. Näin ei rakenneta aitoa positiivisuutta vaan tukahduttamista ja torjuntaa, joka vie yhä kauemmaksi siitä tasapainosta, jossa aidot unelmat syntyvät ja vastaanotetaan.

Negatiivisten tunteiden torjuminen on itse asiassa negatiivisuutta

Aivot ja hermosto reagoivat siihen, miten kohtelemme itseämme. Jos sisäinen vuoropuhelu rakentuu torjunnalle ja vaatimukselle olla toisenlainen, keho menee puolustustilaan 🚫 Stressihormonit nousevat ja keho ei ole tilassa, jossa luovuus, intuitio tai vastaanottaminen pääsevät virtaamaan. Tämä tila ei tue manifestointia – vaan se nimenomaan tukkii sitä.

Manifestointi ei siis ole pelkästään sitä, mitä sanot ääneen tai kirjoitat ylös. Se on sitä, mitä tunnet syvällä sisimmässäsi. Ja nuo syvät tunteet – ne todelliset taajuudet – eivät muutu, jos et uskalla kohdata niitä sellaisina kuin ne ovat.

Miksi varjopuolen kohtaaminen on välttämätöntä?

Usein manifestoinnin ytimessä on halu saada jotain: rahaa, rakkautta, menestystä, keveyttä. Mutta jos taustalla on uskomus, että ”en ansaitse”, ”en ole tarpeeksi hyvä” tai ”joudun aina pärjäämään yksin”, nämä alitajuiset käsitykset ohjaavat koko systeemiä – ja sitä kautta sitä, mitä vedät puoleesi.

Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että olisit jollain tavalla viallinen tai vääränlainen. Päinvastoin – se tarkoittaa, että kehosi ja tunnejärjestelmäsi ovat rehellisiä ❤️‍🩹 Ne paljastavat, mitä pinnan alla vielä pyörii. Ja juuri näiden tunteiden hyväksyminen on avain kestävään muutokseen.

Neurotieteellinen tutkimus tukee tätä: aivot muuttuvat eli rakentavat uusia hermoyhteyksiä (neuroplastisuus) 🧠 silloin, kun ihminen on turvassa, läsnä ja valmis kohtaamaan sen, mikä on totta. Ei silloin, kun yritetään pakoilla, tukahduttaa tai teeskennellä.

Epämukavien tunteiden sietäminen – suuri ovi muutokseen

Usein todellinen kasvuprosessi käynnistyy silloin, kun ei enää yritetä kontrolloida kaikkea, niin että ne voisivat olla ”oikeanlaisia” ja ”miellyttäviä”. Kun sen sijaan annetaan itselle lupa tuntea ikäviäkin tunteita – kuten esimerkiksi kateutta, vihaa, surua, pettymystä tai pelkoa – silloin näihin tunteisiin ei jumiuduta tarpeettomasti ja silloin niillä ei ole meihin ikäviä vaikutuksia. Kun vastustelun sijasta kuuntelet ikäviä tunteitasi, silloin ymmärrät mitä ne pyrkivät sinulle viestittämään. Sillä jokainen tunne pyrkii kertomaan sinulle jotain tärkeää omista tarpeistasi.

Jos esimerkiksi huomaat toistuvasti ärsyyntyväsi tai pettyväsi johonkin, se ei ole este manifestoinnille. Se on ovi. Mahdollisuus ymmärtää omaa sisäistä maailmaa 🪞 ja vapauttaa se kerros, joka on ollut vielä jollain tavalla kiinni menneessä kokemuksessa tai suojamekanismissa.

Manifestointi ei ole pakottamista – se on suostumista

Manifestointi ei ole siis kontrollointia, puskemista ja sisäistä taistelua. Se ei ole sitä, että ”visualisoin joka päivä tämän ja sitten se tulee”. Se on pikemminkin sisäistä avautumista sille todellisuudelle, joka kutsuu sinua syvällä sisimmässäsi. Ja se vaatii rehellisyyttä itselle. Jos jokin osa sinussa ei usko, että olet rakastettava, arvokas, turvassa tai kykenevä, tuo osa täytyy ottaa mukaan muutokseen 🧩 Sitä ei voi ohittaa. Vaan se pitää nimenomaan kohdata.

Niin kauan kuin pakenet epämukavia tunteitasi, annat niiden ohjata elämääsi ikävään suuntaan – sillä juuri ikäviltä tunteilta pakeneminen tekee niistä vaikutukseltaan ikäviä.

Manifestointi tapahtuu syvällisellä, usein jopa hermostollisella tasolla. Kyse ei ole vain ajatuksista vaan siitä, millaisessa tunnetilassa elät päivittäin. Kehollinen turvallisuus, tunne itsensä hyväksymisestä ja yhteys omaan totuuteen luovat pohjan, josta käsin todellinen vastaanottaminen tapahtuu.

Positiivisuus ei ole ongelma – paine olla vain positiivinen on

Positiivisuus on luonnollinen seuraus siitä, kun koemme yhteyttä itseemme, elämäämme, korkeampaan voimaan 🌿 Se syntyy siitä, että opimme arvostamaan itseämme, elämäämme ja sitä, missä olemme tällä hetkellä.

Positiivisuus, joka kumpuaa hyväksynnästä, rehellisyydestä ja läsnäolosta, on vakaata ja kestävää. Se ei horju elämän myrskyissä, koska se ei perustu torjuntaan vaan juurtuneeseen ymmärrykseen siitä, kuka sinä oikeasti olet.

Kun alat kohdata itsesi lempeästi ja rehellisesti – myös silloin kun jokin tuntuu epämiellyttävältä – huomaat, että sisäinen rauha ja ilo eivät enää riipu ulkoisista olosuhteista tai tunteiden hetkellisestä laadusta. Ne alkavat syntyä sisältäpäin. Ne nousevat siitä, että tiedät pystyväsi olemaan turvassa myös vaikeiden tunteiden kanssa.

Tällainen positiivisuus ei vaadi pinnistelyä. Se on kuin syvä hengitys: luonnollinen, eheyttävä ja kannatteleva. Se ei sulje pois kipua, mutta se näkee sen merkityksellisenä osana kasvua.